Pneumonia

Ehkä tästä selvitään....

Olen nyt kaksi viikkoa sairastanut keuhkokuumetta. Reilun viikon tästä vietin säännöllisesti yli 39 asteen kuumeessa ja viisi siitä sairaalassa.
Aluksi ajattelin että kyseessä oli vain pieni nuhakuume, kunnes numerot kohosivat huolestuttavan korkealle.
Sunnuntaina 24 päivä, pääsiästä. Kuumekouristus ja ensimmäinen matkani ambulanssilla ja ensimmäinen tippakanyylin laitto. Ovat aina sanoneet ettei moinen vekotin satu, no minua sattui.. PISTE :C

Tiistaina lääkäri, keskiviikkona verikokeet ja keuhkokuva. Perjantaina uudet k0keet. Tulehdusarvot olivat vaan räjähtäneet kattoon ja lähete lääkäriin. Antibioottia tipan kanssa. Sain kuitenkin yöpyä kotona, joskin kanyyli vainosi ja pilasi yö uneni.
Siinä ohella meni vappu. Voimia oli silloin hieman ja jaksoin hetken istua ystävien kanssa :))

Sunnuntaina lääkärissä totesivat ettei sekään antibiootti auta. Ottivat mokomat minut hellään huomaansa. Sain jakaa huoneen minua hieman vanhemman naishenkilön kanssa ja ajattelin ettei tämä ehkä olekkaan niin paha, kunnes. Toivat 70 vuotiaan keuhko-ongelman viereeni minua riivaamaan. Tämä kyseinen naishenkilö teki elämästäni helvetin yöllisine happikone tempauksineen ja tyhmien huoliensa takia.

5 päivä en enää jaksanut ja sain lääkärin venkoiltua ja päästämään minut kotiin.
Kotona nyt toista päivää ja olo on jo hyvä. Mitä voimat vallan hukassa ja portaiden nouseminen tekee vaikeaa. Yskääkin vielä löytyy muttei enään kipuja. Eilen tosin polviani vihloi.

Nyt olen lihotus dietillä. Sillä lantioni on olematon ja reiteni näyttävät osin anorektisilta ja haluan osan peppuani takaisin.

Palasia vapustani:




Näytän tuossa ylimässä kuvassa ihan vihreältä. Johtuu varmaan kipeydestäni haha.
Nyt tekisi kovin mieli lähteä jonnekkin, mutta kuntoni ei jousta riehumaan ja alkoholiakaan en voi lääkkeiden vuoksi nauttia... seura on puutteellinen.

Ehkä ensiviikolla pääsen toteuttamaan Helsinki haaveeni.