Miksi miehet ei osaa tehdä mitään ilman pyytämistä.

Mutta muuten merkintäni ei sitten liitykkään miehiin.

Eilen meillä oli pieni kuvauskeikka Kiasmalla. Tarkoitus oli tavata 09:45. Hauskuus piilee siinä että paikka avaa ovensa ihmisille vasta kymmeneltä. Lähdin etuajassa koska rehellisesti sanottuna minulla ei ollut mitään hajua missä kiasma on haha. Olin siis paikalla jo puolelta.
Ovella oli vartija ja selitin sille että olen assari ja että meidän piti tavata siihen ja siihen aikaan ja pääsin aulaan istumaan. Varttia vailla pistin Miklakselle viestiä että täällä ollaan että missä ne on. Eivät olleet päässeet ovista. HAHA, assari pääsi sisään ja valokuvaaja joutuu odottamaan ulkona lapsien kanssa. Paria testi kuvaa lukuunottamatta enpä sitten osallistunut muuhun kuin laukkujen kantamiseen.

Kuvausten jälkeen jatkoimme studiolle missä meitä odotti lohisalaatti. Toinen harjoittelija oli niin vauhdikas ettei minulle jäänyt juuri mitään tekemistä joten seisoin suosiolla sivussa.

Kun muut olivat poistuneet omiin menoihinsa, Merja kuvasi minua hetken. Se oli hauska kokemus kuvata ihmisen kanssa jolla on paljon kokemusta ja oli selkeä siitä mitä haluaa. En ole nähnyt kuvia vielä mutta toivon että siellä on edes pari onnistunutta.

Studiolta lähdettyäni halusin vain nopeasti "kotiin". Pyörein kuitenkin hetken kaupungilla.

Tulin kotiin siinä hieman ennen viittä ja piilouduin suoraan peittojen väliin. Oli todella pahamieli ja mieleni teki vain syödä vaikkei minulla ollut edes nälkä.

--

Heräsin joskus kasin maissa ja olin ihan pirteä. Sängystä luopimen ei kuitenkaan onnistunut ihan niin kuin elokuvissa. En halunnut nousta ylös.

Mutta pääsen tänään kotiin kotiin haliruttamaan kotimonstereitani. En olisi ikinä uskonut että Ninoa tulisi näin ikävä. ( Sen toisen ikävän jo tiesinkin. )

Kerään tavaroita kasaan ja käyn sushilla. Se on tän hetken masterplan.