Teki pitkästä aikaa mieli kirjoittaa. Ja koneellakin kuvat vaan lojuvat koskemattomuuttaan ja hajonnut näyttö on kaiketi paras ”tekosyy” minkä taakse piiloutua.
Syksy on täällä. Taas. Jos joku ei ole sitä jo huomannut. Ja tänä vuonna se taas iskee ja lujaa. Viime syksy meni uusien harrastusten ja opintojen huumassa etten edes ehtinyt masistella. Antakaa kun pohjustan vähän. Kuluneessa vuodessa on tapahtunut paljon. Löysin uuden, MAHTAVAN, harrastuksen. Nimittäin roller derbyn, urheilua josta nautin täysillä. Aloitin uuden koulun jonka aloittamista en ole katunut hetkeäkään. Tiesittekö että opiskelu voi oikeasti olla kivaa! Aamuherätyksetkään eivät ole tuntuneet kivuliailta, vaikka en todella luokittelisi itseäni vieläkään aamuihmiseksi. Miettikää, viisi kokonaista viikkoa navetassa, 5:45 kamat niskassa joka aamu. MINÄ! Ehkä olen viimein oikeassa paikassa. Löysin myös aivan ihanan asunnon ja vietin uskomattomat 10 viikkoa ulkomailla. Laitoin rastat ja suunnittelen tulevaisuutta aivan uusin silmin.Tavoitteena olisi kertoa reissuista hieman enemmän ja jakaa myös kuvia. Nyt mun varastot on nollissa ja mä en jaksa. Saanko mä vaan olla tän syksyn.Skippaan asioita jotka ennen oli hauskoja ja olen hajamielisempi kuin koskaan. En edes muista enää tarkistaa kalenteriani. Enkä halua pilata mulle kivoja asioita tekemällä niistä pakkoja, thus negatiivisia kokemuksia. Ajoittain kuulen lauseita "kyl sä jaksat ku vaan teet" tai "sul on kuitenkin ihan hauskaa lopuksi". Mikä tietenkin saa mut tuntemaan itseni huonoksi ja laiskaksi kun vaan haluisin istua sohvalla ja katsoa netflixiä. Mutta kai se on välillä ihan ok vaan olla. Olen vaikka sitten laiska kun pilaan haluni kokonaan mahdollisesti enää koskaan tehdä mitään mistä joskus nautein. Onko se loppupeleissä oikeasti niin väärin.
- Minä
p.s. Vauva pupuja Islannista
