Memorylane part. 01

Vanhoja kuvia.
Fillistelyä.

Joukossa rakas edesmennyt collie pappani, sisareni, Ninon emä ja veli sekä kavereita ja minua.
Varmaan postaan myöhemmin lisää tälläisiä satunnaisia kuva ryöppyjä.

Välilyönti.

Tykkäisin välillä kuvata jotain muutakin kuin omia koiriani, olisiko ketään kiinnostuneita!?

P.S. Kertokaa joku mulle miksi Bloggeri yhtäkkiä on alkanut lisäämään ekstra välin ekan kuvan jälkeen?!
Miten sen saa pois :C

Koirankarkailua ja koulu kriisejä

Ankka.

Koska ankat on kivoja.
Nino pääse jotenki aidatulta alueelta sinkaisemaan ja loikkasi suoraan jorpakkoon.

Ei tullut ankkapaistia tänään.

Pulloa mä metsästän...

Kuusikymmentäyksi

Viimeksi kuin katsoin Blogillani oli 34 lukijaa.
Olin pudota kun tajusin katsovan hieman suurempaa lukua. 61.
Kiitos kaikille jotka olette alkaneet seuraaman blogiani, olen todella otettu!

Onko jotain mitä te arvon lukijani haluisitte nähdä,lukea ja niin.
Ehdotuksia saa kommentoida tai laittaa sähköpostilla :)

 Nyt hieman lisää haukkusia..heh.

Koiriakin.

Ihan varmuudenvuoksi lisää koiria.

New Blog Love (tunnustus)

Sain ensimmäisen tunnustukseni.

 Olen otettu kiitos ihanainen Noora

Tässä tunnustuksen pelisäännöt:

Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi tunnustuksen sinulle. Valitse 5 ihanaa blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa. Toivo, että ihmiset joille jätit tunnustuksen antavat sen eteenpäin. 

Laske taivaan värit

Liian lapsi aikuiseksi
I believe in yellyfish
Riiva photography
Dancing in the moonlight

Huippikset

Meillä kävi vieraita ja kattokaa ny mitä supermallei nuo onkaan!

Aamusta oli vilu joka selätettiin kaakaolla.
Rakas Reirani otti kimppakuvan. 

Synkkä mutta sadeton.

Loppua kohden parantuneesta treenistä huolimatta olo on sellainen että haluan itkeä.
En olekkaan inhonnut itseäni näin paljoa taas vähään aikaan.

Olen viimeaikoina ollut hyvinkin..._erittäin_ epämotivoitunut ja oma saamattomuuteni inhottaa minua.
En halua aamuisin nousta sängystä katsomaan itseäni takkuilemassa yksinkertaisten asioiden kanssa.

Ympärilläni ei ole enää ainuttakaan ihmistä joka olisi motivoimassa minua.
Olen aina ollut harvinaisen luuseri itseni motivoimisessa ja siksi olen tarvinnut muita ihmisiä ympärilleni, lähes päivittäin.
On hankalaa taistella tälläisen asian kanssa kun elää ihmisen kanssa joka ei näytä tunteitaan, innostu mistään tai osoita minkään laista kiinnostusta mihinkään.

On muuten ihan naurettavaa miten paljon innostun kun joku itsenäisesti ottaa minuun yhteyttä
tai muuten vain hakeutuu seuraani.