Nyt säkin voit olla onnen kissa.

Tässä on tavallaan kuva koosteena kolme viimistä päivää. En viitsinyt lisätä kuvia Mr. Gay Finalndin kuvauksista ja siitä mahtavasta drag meikistä koska se olis ollut spoili :DD
Tosiaan tänään oli viimeinen työpäiväni täällä Helsingissä ja huomenna onkin suuntana jo koti. Harmittaa että tämän viikonlopun kuvaukset peruuntui, olisi kuulemma ollut aika hulinaa. Tapasin ihania ja kauniita malleja ja muita ihania ja mahtavia ihmisiä. Olen oppinut rutkasti asioita ja tuntuu että aikaisempi koulunkäynti olisi ollut turhaa...

En jaksa kirjoittaa enempää, joten jatkan siivoilua ja pakkailua.

Paitoja taivaalla.

Vihdoin sain kuvattua tuon katutaiteen. Harmittaa kyllä silti, olisin halunnut kuvata sen jollain muulla kuin puhelimen kameralla.

Ohessa on myös pari kuvaa sarasta. Nämä olivat ehdottomasti suosikkini niistä kaikista, Sara näyttää ehkä hieman Jenni Vartiaiselta. Oli minulle ensimmäinen kerta kun laitoin ja asettelin ja säädin studioon valot. Eipä se ihan niin hankalaa ollut. Kukapa olisi uskonut että siinäkin saa käyttää mielikuvitustaan. Joskus vielä haluan viettää oikein kunnolla aikaa studiossa ja kokeilla monia juttuja. Tänään aika oli valitettavasti rajallinen.
Kuten varmaan päättelitte, myös Sara otti kuvia. En ole vielä nähnyt mitä Sara sai aikaiseksi. Toivon todella että siellä on edes muutama kiva, edes yksi, sekin riittää.

Lähdettyäni studiolta tapasin Fransin. Käytiin syömässä, pyörittiin ja juotiin terassilla yhdet. Oli huiman hauska pälistä joutavia pitkästä aikaa. Kierrettiin siinä samalla parit putiikit ja bongasin vaikka mitä kivaa mitä olisin voinut ostaa Ispelle. Sille ei vain raaski ostaa mitään kun en kuitenkaan voi olla varma pitääkö se siitä ja jos ei pidä, masennun suhteellises ruhtinaallisesti joten tyydyn tyystin vain kuvittelemaan kuinka hyvältä se näyttäisi missäkin vaatteessa.
Jos saisin valita, sen vaatteissa olisi enemmän värejä, jotain kivoja maan läheisiä, todenäköisesti ruskeita sävyjä ja ehkä vähän punaista. Mutta olen oppinut katsomaan vaatteita joista herra voisi pitää ja vielä näyttävät minusta hyvältä.

Aika harha aihe :DD

Pohdein tänään että voisin todella haluta joksikin suunnittelijaksi, esim kenkä tai sisustus. Tosin minua masentaa että olen välillä aivan suunnattoman massa sokea. Paikassa jossa on paljon kivoja asioita en enää osaa katsoa niitä yksilöinä enkä löydä mitään kivaa.
Tästä voikin hypätä toiseen aiheeseeni. Vaate morkkis. Tai voisi pikemmin sanoa että rahankäyttö morkkis. Olen löytänyt todella kivoja, hieman erikoisempia vaatekappaleita, joita en kuitenkaan ole raaskinut ostaa niiden korkean hinnan vuoksi. Sen siaan kuitenkin että olisin ostanut niillä jotain upeaa tai säästänyt rahat, olen käyttänyt sen summan hyödyllisiin, ei-erikoisiin vaatteisiin, kuten toppeihin tms. Niitä olisi hemmetti soikoon löytynyt Poristakin, miksi en ostanut jotain erikoista, hienoa ja hieman kalliinpaa. Itku.

No voin aina lohduttaa itseäni syömällä. Olen kirjoittanut listan kaikista kahviloista ja ruokapaikoista joissa haluan vielä käydä ennenkuin lähden täältä! Mokossa haluan käydä vielä uudelleen ja sushilla nimenomaan paikassa sushibar. On myös muutama kauppa joissa haluan käydä, kunhan osun paikalle niiden aukiolo aikaan.

Samaiseen vihkoon myös piirsin muutaman suunnitelman uusista hiuksista, jotka toteutan kunhan täältä palaudun. En ole itsekkään varma vielä, niin en kerro teillekkään enempää. Nähkäämme se sitten kun on sen aika.

Mutta nyt poistun näiltä tienoilta pehkuihin, että kerkeän aamulla suihkuun ennen töitä ja pastasalaatin valmistusta.

ksssht....kuitti.

Puutteellinen polkupyörä.

Ja se on sellainen polkupyörä jota ei ole lainkaan.

Saavuin juuri takaisin Helsinkiin huomatakseni että lukitulta sisäpihaltamme on jollekki kelvannut juuri se minun lainapyöräni.
Todella huono olo tästä, ihan oksettaa.

Muutenkaan ollut kaikkein parhaimmat olot tässä viimeviikkoina.
Tosin tuossa yksi päivä huusin sisäisesti itselleni: 'Jumalaut nyt heräät naine, et ole täällä miellyttämässä muita.'
Tänään vielä satoi ja painavien laukkujen kanniskelu tuossa vesisateessa ollut yhtään hauskaa.

Ehkä saan asiat selviksi ja keskityn vain siihen omaan hyvään olooni :D

Viikonloppu oli vaihtelevan mukava myrskyisästä mielestäni huolimatta. Olin Raumalla viettämässä ystäväni Maijan huikeita aikuisuus synttäreitä. Taisin käydä uimassakin ja nukkumaan mentiin vasta maailmanlopun jälkeen.

Nukuin muuten viimeyönä todella hyvin ja heräsin iloisena, tai voiko sitä iloksi sanoa mutta ainoa murheeni oli se, että olisin halunnut jatkaa uniani.

Tänään kävin Villen ja Jontsan kanssa syömässä jonka jälkeen tosiaan lähdin kömpimään kämpille. Matkalla poikkesin ihanaan pieneen putiikkiin, jonne minun oli jo monta kertaa aikaisemmin tarkoitus eksyä, valitettavasti putiikki oli aina kiinni.
Löysin ihanat korvikset ja kauniin sormuksen. Plus kaikkea muuta mitä en raaskinut ostaa.



Suunnittelin nukkumista mutta halusinkin suklaata.

Huomenna on jännäpäivä tulossa. Merja hankki meille stailaajan ja saadaan Saran kanssa laittaa se stailaamaan toiveitamme. Studion välineet käytössä ja sun muuta. Kuinka hienoa.
Tarkoituksena on siis että Saran kanssa kuvaillaan toisiamme ja harjoitellaan valojen käyttöä.

Nyt poistun nukkumaan.

Miksi miehet ei osaa tehdä mitään ilman pyytämistä.

Mutta muuten merkintäni ei sitten liitykkään miehiin.

Eilen meillä oli pieni kuvauskeikka Kiasmalla. Tarkoitus oli tavata 09:45. Hauskuus piilee siinä että paikka avaa ovensa ihmisille vasta kymmeneltä. Lähdin etuajassa koska rehellisesti sanottuna minulla ei ollut mitään hajua missä kiasma on haha. Olin siis paikalla jo puolelta.
Ovella oli vartija ja selitin sille että olen assari ja että meidän piti tavata siihen ja siihen aikaan ja pääsin aulaan istumaan. Varttia vailla pistin Miklakselle viestiä että täällä ollaan että missä ne on. Eivät olleet päässeet ovista. HAHA, assari pääsi sisään ja valokuvaaja joutuu odottamaan ulkona lapsien kanssa. Paria testi kuvaa lukuunottamatta enpä sitten osallistunut muuhun kuin laukkujen kantamiseen.

Kuvausten jälkeen jatkoimme studiolle missä meitä odotti lohisalaatti. Toinen harjoittelija oli niin vauhdikas ettei minulle jäänyt juuri mitään tekemistä joten seisoin suosiolla sivussa.

Kun muut olivat poistuneet omiin menoihinsa, Merja kuvasi minua hetken. Se oli hauska kokemus kuvata ihmisen kanssa jolla on paljon kokemusta ja oli selkeä siitä mitä haluaa. En ole nähnyt kuvia vielä mutta toivon että siellä on edes pari onnistunutta.

Studiolta lähdettyäni halusin vain nopeasti "kotiin". Pyörein kuitenkin hetken kaupungilla.

Tulin kotiin siinä hieman ennen viittä ja piilouduin suoraan peittojen väliin. Oli todella pahamieli ja mieleni teki vain syödä vaikkei minulla ollut edes nälkä.

--

Heräsin joskus kasin maissa ja olin ihan pirteä. Sängystä luopimen ei kuitenkaan onnistunut ihan niin kuin elokuvissa. En halunnut nousta ylös.

Mutta pääsen tänään kotiin kotiin haliruttamaan kotimonstereitani. En olisi ikinä uskonut että Ninoa tulisi näin ikävä. ( Sen toisen ikävän jo tiesinkin. )

Kerään tavaroita kasaan ja käyn sushilla. Se on tän hetken masterplan.

no. 03

Olin niin kovin menossa tänään. Torille ottamaan pojat kotii ja olemaan epäyksin.

Kävin suihkussa ja laitoin itseni ja kaikkea. Jos kello ei vain olisi jo niin paljon.
Hieman huono olo eikä oikein haluta lähteä. Jos Laura soittaa lähden, jos ei, ehkä käyn jossain syömässä. Tosin kello alkaa olemaan niin paljon ettei pian mikään ole enään auki haha. Ispe hoputtaa mua. Se selvästi haluaa että lähden ulos.

Kirjoitan tosiaan jo kolmatta merkintää tälle päivälle mutta ehkä se ei haittaa......ehkä.
Mulla on koko aika hieman kuumeinen olo ja maha on kipeä. Keuhkoja ahistaa vieläkin aina silloin tällöin. Mutta toivon todella että paranen pian.

Asunto ei ole niin sekaisin kuin se tuossa näyttää, ihan oikeasti. Ja eikö ole hieno naama sensuuri. Kameran kanssa on hieman haasteellista kun ei nää mitä asetuksia laitan ja kaikki menee ulkomuistilla ja tuurilla...

Ehkä syön vain ruisleipää ja juon appelsiini mehua.

Mieli hieman parempi.

Sain puhelimella räpsittyä kuvat kahdesta korusta ja kengistä jotka löysivät tieni luokseni. Vaatteita en viitsinyt kuvata kun eivät olleet mitenkään erikoisia hihi. Jos löydän itselleni jonkin mahtavan mekon tai jotain lupaan kuvata sen teille.

Lopuksi piristän teitä ketulla jonka olen koulussa piirtänyt. Vaikka mieleialassani tapahtui kohennus en silti voisi sanoa olevani iloinen.

Satunnainen suojaamaton verkko.

Mieleni on yhtä mustaa kuin ilmakin. Synkkä ja sateinen. En oikein tiedä enään mitä tehdä ja miksi tämä tekee minut niin kovin usein niin kovin surulliseksi että ihan vatsassa vääntää.

Eilen odotin puhelua tai edes viestiä ja kun en saanut mitään pahoitin mieleni entisestään.
Tässäkään ei voi osoitella ketään syyttävällä sormella. Ei se ole kenenkään syy, mistä toinen olisi voinut tietää ja miksi en sitten itse soittanut. Pistin kyllä viestin mutta se vaan pahensi oloani.

Niin yllättävää kuin se onkin, löysin lohtua urheilusta. Aluksi olin suunnitellut että menisin Villen ja tämän kavereiden kanssa yhteen baariin peliä katsomaan mutta saavuin paikalle niin myöhään ettei olisi ollut mitään toivoa päästä sisälle ennen pelin alkua. Hieman harmistuneena lähdin lampsimaan takaisin päin. Matkalla otin kuitenkin itseäni niskasta ja kysyin että miksi en vain mene johonkin muuallevaikka sitten yksin. Ja miksi ei. Löysin matkalta mukavan oloisen paikan joka pursusi Suomi faneja sotamaalauksissaa ja muita siististi pukeutuneita ihmisiä. Paikka ei ollut aivan tukossa eikä ulkonakaan ollut jonoa. Pujahdin sisään ja etsein itselleni mukavan paikan pienemmän screenin luota.
Olen viimeaikoina oppinut juomaan yhä kuivempaa ja kuivempaa siideriä ja uudeksi suosikiksi nousi juuri tuon kyseisen paikan huvilan omenasiideri. Paikan nimi oli muuten Villi Wäinö, jonka sisustus oli hyvin maanläheinen ja lämmin.

Voi sitä kansan surua kun Ruotsi otti ensimmäisen maalin. Se oli suorastaan käsinkosketeltavaa. Enään en tuntenut huonoa omaatuntoa omasta olostani. Ja voi sitä mylvinnän määrää kun suomi tasoitti toisen erän lopussa. Joku taisi taputtaa selkääni, ei siinä hälinässä ottanut selkoa.
Tästä eteen päin peli oli silkkaa hurmaa ja täytyy myöntää että eilinen peli oli oikeasti mielenkiintoista katseltavaa.
Jännite ja kansaan iskostunut toivo erän puolivälissä, tilanteen olessa 3-1 suomelle, hiveli läpimästi mustaa sadepilveäni.

Suomi voitti. Se ihan oikeasti voitti. Korvani menivät lukkoon ja jäin jalkoihin. Joku aivan tuntematon pelipaitainen hyppäsi kaulaani ja antoi poskelleni suukon ja katosi sitten ihmismassaan. Tilanne oli suorastaan humoristinen.
Kävelin hyvin mielin kotiin, ihmisten laulun saattelemana.

Urheilu yhdistää ihmisiä.

Tämä päivä ei alkanut yhtään sen valoisemmin kuin olin eilen itsestäni tuntenut. Saavuin kadullani olevaan kahvilamarkettiin jossa oli lupaava alku, asiakkaille ilmainen w-line. Harmikseni verkon kanssa oli ongelmia eikä koneeni lopuksi sitten yhdistänyt nettiin. Nyt kirjoitan tätä merkintää notepadilla.

Tämän päivän pieni valo on kuitenkin tämä paikka, kaunis sisustus ja rauhoittava musiikki, sekä tuo todella suloinen kiharatukkainen pieni poika joka epävarmalla kielellä tuli puhumaan minulle ruotsia. Poikaa oli muutenkin mukava seurailla kun se sattui karkailemaan äidiltään jatkuvasti. Herttainen ilmestys.
Kun äiti vihdoin sai pojan kuriin ja pakattua vaunuihin, poistui minun hetken iloni sateen sekaan. En tiedä huomasiko tuo lapsi harmitukseni, mutta se heilutti minulle, vainuistaan ja sanoi hej hej.

Ehkä minun todella pitäisi piristyä.

P.S outoja seksi ääniä rappukäytävässä.

Mistä sitä alottaisin.

Netti aikani on aina niin rajallinen ja ei koskaan tiedä koska seuraavaksi löydän paikan missä on netti.

Mutta hei torstaina oli ensimmäinen työpäiväni ja kävimme silloin Clare Ahon valokuva näyttelyssä taidehallissa ja jossain seminaarissa, joka oli todella kuiva hahaha. Näyttely oli todella upea ja olisin muutaman taulun halunnut mukaani :DD
Unohdin muuten laturini Poriin ja tuntui ettei kenelläkään olisi minun puhelimeeni sopivaa laturia. Sara (työkaveri) kuitenkin pelasti elämäni ja lainasimme hieman seminaarisalin sähköä. Elämä jatkuu. Siitä huolimatta että se seminaari oli aivan kuiva opein siellä enemmän tiedostoihin ja kuviin liittyvää asiaa mitä olen näinä kahtena vuotena oppinut koulussa. Tämä sai minut miettimään vielä enemmä kouluni tasoa. Tuntuu ettei ne opettajat ole siellä oikeasti edes opettamassa meitä.
Mulla ei myöskään ole mitään tietoa meidän näytöstä. Olin kipeänä ja nyt olen helsingissä, en mitenkään pääse käymään koululla hakemassa papereita. Ihan pyllyä koko paska. Seminaarissa sentään tarjottiin piirakkaa ja pullaa.

No se siitä.

Myöhemmin pyörein hetken Johannan kanssa kaupungilla ja käytiin Ranska markkinoilla ja syötiin lettuja, nams :))

Olen löytänyt kaikkea tosi kivaa. Mutta valitettavasti en voi jakaa niitä kanssanne...koska....täntäntän KAMERANI ON RIKKI AHAHAHAH :)))) näyttö pimeenä ja niin. En tiedä edes miten on näin päässyt käymään kun en ole edes kannellut sitä mukanani.

Mutta voin kertoa että olen ostanut kolmet kengät ja neljännet ovat harkinnassa. Kaksi pitkähihaista, toinen on oikeen kunnon neule, yhden kauluspaidan, korviksia ja kaksi kappaletta kaulakoruja, housut ja muutaman topin, sekä löysin itselleni sen kauan kaipaamani ruskean "nahka"takin.
Syömiseen on kulunut ihan hulluna rahaa kun on tullut käytyä kaikenmoisissa kahviloissa yms. kun ei sitä aina jaksa pyöräillä asunnolle. Kävin mm. ensimmäistä kertaa Picnicissä, pidin paikasta hurjasti.

Alunperin piti tulla jo perjantaina kirjoittamaan merkintää, mutta blogger ei toiminut.

Perjantaina mun piti myös mennä uimaan sen samaisen työkaverin kanssa joka lainasi minulle laturiaan, mutta tuli niin huono olo että jätin sen sitten väliin.
Ispe tuli illalla tänne, olin siitä todella iloinen. Käveltiin siitä keskustaan syömään, taidettiin käydä kebabhousella.
Lauantai alkoi aikaisella herätyksellä ja aamureisulla yhteen kenkäkauppaan vaihtamaan ostamani kengät toisiin koska kengät kiusasivat jalkojani niin pahasti. Ispe tavallaan valitsi ne toiset kengät ja hienot valitsikin, hullaannuin niihin täysin.
Käytiin yhdessä kondiittori kahvilassa aamiaisella. Sieltä sai ihan aidosta kaakaosta keittyä kaakaota ja uunituoretta leipää. Aamiaisen jälkeen pyöreimme kaupungilla. Ispe löysi itselleen komean farkkutakin. Harmittaa etten voi kuvata heitä yhdessä kun kamera on puutteellinen.

Illaksi suunniteltiin että lähdetään vähän helsingin yöhön ja soittelin siinä vanhoja tuttujani läpi ja sain Villen jopa lähtemään matkaan.
Kuudelta käytiin saunassa ja aloin laittamaan itseäni kuntoon nauttien samalla pari siideriä jotka suorastaan humahtivat päähän. Se oli mielenkiintoinen kokemus haha. Sille yhdelle tosin nousi ihan hullu kuume ettei sille alkoholi maistunut, enkä yhtään ihmettele. Keitin sille teetä ja sanoin että ehkä sen kannattaa jäädä tänne nukkuilemaan että käyn ihan nopeasti vaan. Repi se itsensä kuitenkin ylös ja käytiin syömässä yhdessä Thai ravintolassa ja sitten menimme Coronaan ja tapasimme villen siellä. Kukaan muu ei juonut mitään mutta en antanut sen häiritä itseäni. Olin laittanut itseni nätiksi ja siideri maistui kiusallisen hyvälle...
Siinä juoruttiin joutavia pari tuntia ja lähdettiin omille teille. Sovittiin että otetaan kunnolla uusiksi joku toinen kerta kun aikaa kuitenkin vielä on.

Yö oli levoton ja taisin saada siinä pienen kuumeenkin.

Aamusti heräsin ja katsoin kelloa, 09:53.
20 min aikaa ehtiä studiolle. Kauheella paniikilla ja kiireellä olin kuitenkin ajoissa :D
Harmittaa että nukuttiin niin pitkään, olisin halunut mennä Ispen kanssa aamupalalle ennen töitä :C

Täällä sain ylpeän assari homman keittää kahvia ja kattaa aamupala pöytä. wooOOooO :DD
Ei siitä tuli vain hyvä mieli. Musta on kiva laittaa muille ruokaa.

Nyt istun koneella etten ole tiellä kun tuolla kuvataan nude kuvia ;))

Hieman sekava merkintä oli mutta kattoi aika suurinpiirtein mitä täällä on tapahtunut. Sillai pinnallisin puolin. Jos olisi netti enemmän käytössä ja aikaakin enemmän voisin paneutua tarkemmin yksityiskohtiin, kuten siihen sympaattiseen vanhaan mieheen joka haaveili uutta katiskaa tai siittä taichii aamutreenaajasta läheisessä puistossa.

Vielä muutama kuva jotka kerkesin räpsiä ennen kameran kurjaa kohtaloa.

Kuva toisesta pitkä hihaisesta jonka ostin, napit olivat aivan ihanat.

Ihanat kengät jotka valitettavasti jouduin käymään vaihtamassa, tekivät nilkkani hurjan kipeäksi >:

Loppuksi vielä kuva kynsistä jotka kävin huoltamassa ennen reissua. Mittaa tuli vielä hieman lisää. Makuuni ovat kyllä hieman liian pitkät. En osaa tehdä näillä mitään. Hileet eivät kuvasta kauhean hyvin erotu mikä on sääli. Pidän kynsistä kovasti.

Nyt poistun siivoamaan.
Ensikertaan~

Huomenta Helsinki.

Nyt olen siis vihdoin parantunut ja kehtasin saapua suurempaan sitiin. Matka meni mukavasti ja olinkin siinä yhdeksän maissa perillä. (Eilen köh köh.)
Taksilla menin asunnolle, shame on me, mutta sen matkalaukun kanssa olisin vain ollut ongelmissa paikallisliikenteessä, varsinkin kun jännitän niitä ja määränpäästä minulla ei loppuviimeksi ollut mitään hajua. Taksi kuski oli kovin kohtelias, moista en ole kokekut Porissa. Vaati avata ja sulkea minulle oven haha....

Täällä muuten autot käyttävät runsaasti tööttiä.

Pääsin asunnolle ja olin hurmiossa. Toukokuun unelmani oli todellakin unelma. En halua täältä pois.

Mutta rakkaat lukijat lupaan kertoa teille enemmän myöhemmin, kuvien kanssa. Asunnossa ei valitettavasti ole nettiä, joten yritän keksiä jonkin keinon päivitellä ja kertoa teille kaiken. Ehkä pystyn hyödyntämääm studion koneita, saa nähdä.

Kirjaston tietokoneaikani rullaa viimeisiään pitää lopetella ja jatkaa matkaa kohti ensimmäistä työpäivää...

Rakkaudella minä.

p.s. Rakastuin aamuiseen Helsinkiin.

Pneumonia

Ehkä tästä selvitään....

Olen nyt kaksi viikkoa sairastanut keuhkokuumetta. Reilun viikon tästä vietin säännöllisesti yli 39 asteen kuumeessa ja viisi siitä sairaalassa.
Aluksi ajattelin että kyseessä oli vain pieni nuhakuume, kunnes numerot kohosivat huolestuttavan korkealle.
Sunnuntaina 24 päivä, pääsiästä. Kuumekouristus ja ensimmäinen matkani ambulanssilla ja ensimmäinen tippakanyylin laitto. Ovat aina sanoneet ettei moinen vekotin satu, no minua sattui.. PISTE :C

Tiistaina lääkäri, keskiviikkona verikokeet ja keuhkokuva. Perjantaina uudet k0keet. Tulehdusarvot olivat vaan räjähtäneet kattoon ja lähete lääkäriin. Antibioottia tipan kanssa. Sain kuitenkin yöpyä kotona, joskin kanyyli vainosi ja pilasi yö uneni.
Siinä ohella meni vappu. Voimia oli silloin hieman ja jaksoin hetken istua ystävien kanssa :))

Sunnuntaina lääkärissä totesivat ettei sekään antibiootti auta. Ottivat mokomat minut hellään huomaansa. Sain jakaa huoneen minua hieman vanhemman naishenkilön kanssa ja ajattelin ettei tämä ehkä olekkaan niin paha, kunnes. Toivat 70 vuotiaan keuhko-ongelman viereeni minua riivaamaan. Tämä kyseinen naishenkilö teki elämästäni helvetin yöllisine happikone tempauksineen ja tyhmien huoliensa takia.

5 päivä en enää jaksanut ja sain lääkärin venkoiltua ja päästämään minut kotiin.
Kotona nyt toista päivää ja olo on jo hyvä. Mitä voimat vallan hukassa ja portaiden nouseminen tekee vaikeaa. Yskääkin vielä löytyy muttei enään kipuja. Eilen tosin polviani vihloi.

Nyt olen lihotus dietillä. Sillä lantioni on olematon ja reiteni näyttävät osin anorektisilta ja haluan osan peppuani takaisin.

Palasia vapustani:




Näytän tuossa ylimässä kuvassa ihan vihreältä. Johtuu varmaan kipeydestäni haha.
Nyt tekisi kovin mieli lähteä jonnekkin, mutta kuntoni ei jousta riehumaan ja alkoholiakaan en voi lääkkeiden vuoksi nauttia... seura on puutteellinen.

Ehkä ensiviikolla pääsen toteuttamaan Helsinki haaveeni.