Nyt olen siis vihdoin parantunut ja kehtasin saapua suurempaan sitiin. Matka meni mukavasti ja olinkin siinä yhdeksän maissa perillä. (Eilen köh köh.)
Taksilla menin asunnolle, shame on me, mutta sen matkalaukun kanssa olisin vain ollut ongelmissa paikallisliikenteessä, varsinkin kun jännitän niitä ja määränpäästä minulla ei loppuviimeksi ollut mitään hajua. Taksi kuski oli kovin kohtelias, moista en ole kokekut Porissa. Vaati avata ja sulkea minulle oven haha....
Täällä muuten autot käyttävät runsaasti tööttiä.
Pääsin asunnolle ja olin hurmiossa. Toukokuun unelmani oli todellakin unelma. En halua täältä pois.
Mutta rakkaat lukijat lupaan kertoa teille enemmän myöhemmin, kuvien kanssa. Asunnossa ei valitettavasti ole nettiä, joten yritän keksiä jonkin keinon päivitellä ja kertoa teille kaiken. Ehkä pystyn hyödyntämääm studion koneita, saa nähdä.
Kirjaston tietokoneaikani rullaa viimeisiään pitää lopetella ja jatkaa matkaa kohti ensimmäistä työpäivää...
Rakkaudella minä.
p.s. Rakastuin aamuiseen Helsinkiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti