Kaipailen taas omaa kotia. Sellaista minun ihan omaani, missä minä päätän, minä sotken ja minä siivoan. Se oma koti olisi pieni ja sievä, siellä olisi paljon tilaa ja tavarat hyvin piilossa.
Sain tänään taas kuulla siitä että minulla on liikaa tavaraa, kun menin mainitsemaan että haluaisin kivan kodin jossa olisi kaikelle oma paikkansa. Lähinnä tarkoitin että olisi kiva saada oma paikka kosmetiikka tuotteille sekä koruille ja muille. Ei ole kiva säilyttää ponnareita ja koruja yöpöydän laatikossa tai vöitä sun muita nurkassa olevassa laatikossa tai hiustuotteita avain kaapissa, saatikka meikkejä + muuta vessä tärkeetä pienessä korissa joka on aina tiellä ja kaikkien nähtävillä.
Ei kukaan itseään arvostava naisolento voisi elää näin. Vai liioittelenko tätä itselleni.
Tiedän että omistan suhtpaljon tavaraa mutta koen kaiken hyödylliseksi ja tärkeäksi kirjoja ja elokuvia lukuunottamatta. Ja helppo tuon on sanoa kun sen kaikki romut on vielä kotona kun saa niitä siellä säilyttää. Itse en voi viedä mitään tavaroitani kotiin säylytykseen kun äidillä repee hermo tavarasta. Plus meillä ei ole lämmintä varastoa niin olen joutunut sullomaan varasto materiaalit kaikkiin kaappeihin mihin vain mahtuu.
On tullut myös mietittyä kuinka helppoa elämä olisi yksin ja ilman koiria. Tällä hetkellä oikein lämmittäväkin ajatus. Mutta enhän minä nyt noista voisi mitenkään luopua, ajatuskin vetää herkille. Ovat osa minua ja minä osa niitä. Ei Nino selviäisi jos joutuisin siitä luopumaan, niin riippuvainen se minusta on. Elke nyt vielä voisikin tottua uuteen kotiin, pieni kun on.
Mutta jos palataan kotiin ilman koiria ja ilman miestä saman katon alla. Herttinen kuinka minulla säästyisi rahaa kun ei tarvisi ostaa kunnon ruokaa isännälle eikä vielä kunnollisempaa ruokaa koirille!?
Asuisin ilmeisimmin keskustassa eikä auto olisi akuutti jolloin ei tarvisi maksella 50-200e bensoja kuussa. Yksiö riittäisi minulle tai mukava halpa kaksio kerrostalossa ilman sähkölämmityksen tuomia kuluja. Saatikka siivoaminen. Ei tarvisi vähintään kaksi kertaa viikossa imuroida eikä pölyä olisi niin tuhottomasti joka paikassa. Unohtamatta karvaa sängyssä, vaatteissa, kengissä, voipaketissa, silmissä, suussa ja joka paikassa. Ei olisi kuraa eikä hiekkaa, saati tassun jälkiä. Ei ruanlaitosta tulevaa tiskiä koska en juurikaan kokkailisi. Listä on melkein loputon, onneksi vain melkein, muuten kiusaus olisi turhan suuri.
Realistisesti ajateltuna olisin silti köyhä koska silloin tuhalisin kaiken rahan kuitenkin vaatteisiin, kenkiin, koruihin sun muuhun "turhaan". Plus vaatteita pursuilisi silti joka paikassa sekä paineet siivoamisesta olisivat pienemmät, lopputuloksena paskaisen sekainen kämppä kaikesta huolimatta.
Näihin ajatuksiin poistun lukemaan hieman fani kirjallisuutta toivoen että voisin liittää tähän postaukseen myös tämän tujun paskan hajun jonka tuo kersa eritti juuri ilmoille ♥
f
