Se on aina niin hirveää kun ilta tulee ja maha menee solmuun ja henkeä ahdistaa. En halua olla yksin.Tunnen tarvetta tulla tarvituksi. Kukaan ei tarvitse minua vaan minä olen riippuvainen muista.
Onneksi mun maha on taas rauhottunut, turvotus ainakin laski enkä ainakaan vielä tänään ole tuntenut huonoa oloa. En ole kyllä syönytkään vielä mitään.
Aamulla on kaikki hyvin, ilta on pitkällä ja aurinko paistaa. Tänään minun tarvitsee mennä töihin. Ei ainakaan tarvitse olla yksin.
Näin muuten viimeyönä ihanaa unta! En tosin aijo kertoa siitä teille sillä vain nauraisitte minun käsitykselleni ihanasta unesta.
Pöytäkoneeni ei toimi ja tamperekuplii materiaali on siellä. Joten sitä merkintää saatte vielä hetken odotella. Ensin netti ja perään kone, eikö ole hupaisaa. Miksi kaikki mihin kosken tai mitä omistan aina hajoaa, myös ihmissuhteetkin.
Tänään kuitenkin pyrin olemaan positiivinen ja nauttimaan tästä hyvästä olosta jota minulla ei ole viikkoon ollut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti