Pentuperjantaille unohdin ottaa kameran mukaan mutta sieltä tarttui lihan lisäksi tuollainen lelu kroko, Elkelle sen suunnittelin mutta Nino nyt selvästi rakasti sitä huomattavasti enemmän.
Itselläni on taas hyvin saamaton ja turha olo, enkä oikein luota ajatuksiini. En koskaan tiedä mikä on oikeasti totta, koska liioittelen vai väheksynkö vai olenko vain itsekäs kun kuvittelen vähätteleväni. Olen outo ja viallinen ja mun tunnemaailma on kuin Dalin maalauksista.
Onneksi mulla on nuo idiootit kun ei ne osaa mua arvostella eikä niitä kiinnosta kuinka sekaisin olen.
2 kommenttia:
Haha, pakko kommentoida, että meillä oli samanmoinen krokonen. Nimenomaan oli.. :D
http://kaksikovaakoota.blogspot.fi/2012/08/amputaatiokrokon-paluu.html
Nykyään se tosin näyttää tältä :D. Enää ei voinut paikata, kun ei ollut mitä kursia kokoon: http://img.photobucket.com/albums/v332/Howli/IMG_7488p.jpg
Kivannäköinen blogi siulla, upeita kuvia upeista koirista. :)
Joo meiän kroko on nykyjään sisuskaluton ja reikäinen roadkill mutta nuot tykkää siitä edelleen niin mikäs siinä sitten :)
Kiitos <3
Lähetä kommentti