Jos kirjottaisin kirjan, sen nimi olisi suden nauru/Naurava naaras susi.Nousin tänään ensimmäistä kertaa 10 vuoteen hevosen selkään, ja vielä ihan itse. Oli ehkä hienoin tunne vähään aikaan. Uskalsin jopa laukatakkin vaikka sydän löi sataaviittäkymmentä ja kädet tärisi. Domia ei paljoa jännittämiseni kiinnostanut vaan se antoi mennä.
Kansikuvana käyttäisin kakkoskuvaa.
Elkelle hevoset oli uusi tuttavuus mutta käyttäytyi niiden seurassa kuin vanha konkari. Ei juoksennellut kohti, pysyi poissa jaloista ja tervehti rauhallisesti antaen hevosen tulla ensin luokse. Ylpeä olen.
Hepan selkään on päästävä takaisin mahdollisimman pian.
p.s. "Niiiiin hyvä pullo, niiin hyvä pullo. Niii'iin hyvä pullo se on." -Elke
4 kommenttia:
Omg kyllä itekki kaipaa joskus hevosen selkää, se on niin kivaa ja hieno tunne olla siellä ja asd.
Kirjoita kirja nii minä kyllä sitten luen
kauniita kuvia!
Tytti, se kirja olisi sittenniin elämänkertaan perustuva draama hässäkkä :--)
Heppasen selässä oli kyllä mahtaisaa, nyt reidet kostavat.
Sara, Kiitos!!! <3
Heposia~
Oikeasti tulin vaan ilmoittamaan että otin ja taggasin sinut. :3
http://nerdscandyshop.blogspot.fi/2013/02/haaste.html
Lähetä kommentti