En olekkaan inhonnut itseäni näin paljoa taas vähään aikaan.
Olen viimeaikoina ollut hyvinkin..._erittäin_ epämotivoitunut ja oma saamattomuuteni inhottaa minua.
En halua aamuisin nousta sängystä katsomaan itseäni takkuilemassa yksinkertaisten asioiden kanssa.
Ympärilläni ei ole enää ainuttakaan ihmistä joka olisi motivoimassa minua.
Olen aina ollut harvinaisen luuseri itseni motivoimisessa ja siksi olen tarvinnut muita ihmisiä ympärilleni, lähes päivittäin.
On hankalaa taistella tälläisen asian kanssa kun elää ihmisen kanssa joka ei näytä tunteitaan, innostu mistään tai osoita minkään laista kiinnostusta mihinkään.
On muuten ihan naurettavaa miten paljon innostun kun joku itsenäisesti ottaa minuun yhteyttä
tai muuten vain hakeutuu seuraani.
2 kommenttia:
Täällä on kanssa taisteltu viimeinen vuosi saamattomuuden ja suorannaisen laiskuuden kanssa. Kun ei vaan huvittanu/kiinnostanu paneutua siihen olennaiseen asiaan, eli kouluun, niin päivät tuli nyhjättyä sisätiloissa läppärin ääressä. Nyt oon saanu otettua vähän itseäni niskasta kiinni ja saanut vähän motivaatiotakin koulun loppuun suorittamiseen sekä itseni paremmassa kunnossa pitämiseen.
Sanonta "seura tekee kaltaisekseen" on niin totta, ikävä kyllä. Yritä unohtaa ne negatiiviset tunteet äläkä vaadi itseltäsi liikaa. Pienin askelin eteenpäin. Treenit nyt välillä menevät huonosti, mutta siitähän on suunta vain ylöspäin! (:
Piti vielä kirjoittaa jotain mukaviisasta, mutta tuli katkos.. Mut jos en olis täällä 130 kilometrin päässä niin voisin tulla visiitille joku päivä. :3 Eiköhän sitä aikaa jossain vaiheessa löydy.
Olisi kyllä huisia nähdä pitkästä aikaa!
Lähetä kommentti